Ratikka mahdollistaa nykyistä tiheämmän bussiliikenteen

Linja-autonkuljettaja Jyrki Majanmaa kirjoittaa Aamulehdessä 21.5.2014  ratikoiden ja bussien yhteistyöstä. Majanmaa kertoo, että toisin kuin yleisesti luullaan, raitiotie voi parantaa joukkoliikenneyhteyksiä myös niillä alueilla, joille itse ratikkarata ei ylety. Avaimena tähän on tiheä liityntäliikenne ja sujuvat vaihdot:

“Helsingin metrosta tuttu liityntäliikenne ei ole Tampereen raitiotien tapauksessa tarpeellinen, mutta liikennöintisäästöjä ja vuoroja lisäävä toimenpide. Liityntäliikenteen ideaa voi kuvata alla olevan esimerkin mukaan: Linjalla 27 on nyt 30 minuutin vuoroväli, jolloin tarvitaan neljä autoa kokopäiväiseen ajoon. Suunnitelmissa on muuttaa linjan 27 Lielahden ja Irjalan pään osuudet syöttöliikenteeksi raitiotielle. Tällöin linjapituus lyhenee, mikä mahdollistaa tiheämmän liikennöinnin sekä omaan aluekeskukseen että keskustaan samalla kalustomäärällä. Kalevan Prisman vaihtopysäkiltä Irjalaan liikennöimiseen 15 minuutin vuorovälillä tarvittaisiin kaksi autoa. Lielahdessa tarvittaisiin vaihtopysäkin sijainnista riippuen yksi tai kaksi autoa. Täten saataisiin kaksi kertaa tiheämpi vuoroväli linjalle 27 jopa nykyistä vähemmällä automäärällä.

Jos haluttaisiin jokaiseen ratikkavuoroon (vuoroväli 7,5 minuuttia) vaihtoyhteys linjan 27 kummastakin päästä, tarvittaisiin autoja yhteensä noin kuusi tai seitsemän. Jos taas ajatellaan, että linja jatkaisi samanlaisena heilurilinjana kuin nykyisin, tarvittaisiin linjalle autoja 15 minuutin vuorovälillä seitsemän ja 7,5 minuutin vuorovälillä 14. Tämä nostaisi käyttökuluja luonnollisesti kuljettajien ja polttoaineen muodossa sekä aiheuttaisi ongelmia tukkoisella Hämeenkadulla. Raitiovaunun suurempi kapasiteetti mahdollistaa usean kevyesti kuormitetun bussilinjan muuttamisen liityntälinjaksi. Näin saadaan hiljaisempien linjojen liikennettä tihennettyä kustannustehokkaasti. Liityntälinjat voivat myös toimia poikittaislinjoina, jolloin niiden rooli muuttuu pelkästä syöttölinjasta useamman kaupunginosan yhdistäväksi linjaksi.

Esimerkiksi Lielahdessa on ajateltu yhdestä liityntälinjasta Ranta-Kaarilan ja Siivikkalan yhdistävää poikittaislinjaa. Myös idässä on mietitty uusia asustuskeskuksia yhdistäviä poikittaislinjoja, jotka samalla toimivat liityntäliikenteenä ratikalle. Vaihto on luonnollisesti matkustajaa haittaava tekijä, mutta sen voi toteuttaa hyvin sujuvasti. Raitiotiesuunnitelmissa on huomioitu laiturin ylitse tapahtuvat aikataulutetut vaihdot, joilla minimoidaan odotusajat ja kävelyn määrä. Laiturin ylitse tapahtuvista vaihtopysäkeistä löytyy useita esimerkkejä Euroopasta.majanmaa1

JYRKI MAJANMAA
linja-autonkuljettaja Tampere”

Faktojen perusteella ratikkaa kannattavien joukkoon

Erkki Ottela kirjoittaa Aamulehden yleisönosastolla 13.5. 2014 raitiotien puolesta vertailemalla sitä bussivaihtoehtoon:

Viime aikoina on ollut raitiotiehanketta vastustavia kirjoituksia, joista useimmissa toistetaan bussien erinomaisuutta. Tämä on selvästi vastoin parempaa tietoa. Tätä täytyy ihmetellä, koska asiasta on runsasta selvitysaineistoa saatavilla, viimeisimpänä Tampereen kaupungin laadituttama yleissuunnitelma. Eikö ole ollut halua tutustua näinkin tärkeässä asiassa tehtyyn laajaan selvitystyöhön ja myös pohdiskella asiaa omien epäluulojen ja ennakkokäsitysten ohi? Unohdetaan täysin myös kaupungin nopean väestönkasvun tuomat vaatimukset tulevina vuosina.

Itse olen liittynyt jo aikaa sitten ratikkaa kannattavien laajenevaan joukkoon aikaisempien selvitysten ja muualta saamieni kokemusten pohjalta. Helsingissä asuessani ratikkamatka kuului päivittäiseen elämääni ja Euroopan kaupungeissa kerrassaan miellyttäviin turistikokemuksiini. Minulla ei ole parempaa tietoa olla uskomatta kymmenien asiantuntijoiden laskelmiin, jotka osoittavat ratikan taloudellisen kannattavuuden monien ympäristöarvojen lisäksi. Olen välittömästi valmis vaihtamaan kantani ratikan suhteen mikäli saan eteeni vastaavat perusteelliset selvitykset siitä, että:

  • Bussit ovat niille kehitettävän infran ja kalustohankintojen sekä käyttökustannusten osalta selvästi halvempia suunnitelluilla runkolinjoilla kuin ratikka pitkällä aikavälillä.
  • Bussien kapasiteetti tulee kohtuullisella kalustomäärällä riittämään myös tulevaisuudessa.
  • Bussit eivät tuota keskusta-alueella jatkossa melua ja ilmansaasteita ja epäviihtyistä ympäristöä.
  • Bussit eivät jatkossa ruuhkauta Hämeenkatua 10–14 auton letkoineen ja estä henkilöautojen sujuvampaa kulkua kaupungin muillakaan väylillä.
  • Bussit ajavat ratikan tavoin tihein vuorovälein ja täsmällisellä aikataululla.
  • Bussit tarjoavat pysäkeillään samalla kulkutasolla olevan sisäänkäynnin muiden ohella myös lastenvaunuille, pyörätuoleille, rollaattoreille ja vanhuksille.
  • Bussit turvaavat nopean ja mukavan matkan Lielahden ja Hervannan sekä keskussairaalan välillä.
  • Bussit kohentavat joukkoliikennevälineenä kaupungin imagoa, houkuttelevuutta ja viihtyisyyttä sekä nostavat kyseisen runkoreitin varren maanarvoa siten, että tulevalla rakentamisella korvataan aiheutuneita kuluja.
  • Bussit lisäävät joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta tavoitteiden mukaisesti.

ERKKI OTTELA, Tampere

Bussijono Tampereella

Bussijono Tampereella

Ratikasta on hyötyä isolle osalle tamperelaisista

Sakari Kestisen mielipidekirjoitus julkaistiin Aamulehdessä 4.5. 2014:

OLYMPUS DIGITAL CAMERAJorma Kokkonen kritisoi Tampereen ratikkahanketta (AL 30.4.) viitaten TKL:n liikennemestarin ja kalustopäällikön laatimaan varjoraporttiin, jonka mukaan ratikkainvestoinnin hinnalla maksettaisiin bussi-investoinnit 150 vuoden ajan. Saattaa pitää paikkansa, mutta yhtä oleellinen väite olisi, että bussi-investoinnin hinnalla ostaisi jokaiselle tamperelaiselle polkupyörän. Bussimiesten varjoraportista näkee nopeasti, että miehet ovat oman alansa asiantuntijoita ja siellä oli ansiokasta tietoa bussi-innovaatioista. Mutta raportissa kaikki peilattiin vain nykytarpeisiin.

Ratikkaa suunnitellaan siksi, jotta kaupunki voisi kasvaa kestävästi joukkoliikenteen varaan, jotta joukkoliikenteen kulkutapaosuus kasvaisi ja jotta kaikki mahtuisivat kyytiin myös tulevaisuudessa. Toivon, että veronmaksaja-kansalainen luottaa enemmän kymmenien joukkoliikennesuunnittelun huippuammattilaisten huolella laatimaan raitiotieselvitykseen kuin TKL-esimiesten pamflettiin. Jos talvi olisi raitiovaunuille ongelma, ne olisi jo lakkautettu Helsingistä ja Göteborgista. Pohjoismaissa on raitiotiet näiden lisäksi Tukholmassa, Norrköpingissä, Trondheimissä ja Bergenissä, jossa uusi raitiotiejärjestelmä avattiin 2010. Kysyntä ylitti kaikki ennusteet, ja Bergeniin on jouduttu jo ostamaan kiireellä uusia vaunuja. Kävelymatkan päässä raitiotielinjasta asuu puolet tamperelaisista ja työskentelee suurin osa. Merkittävälle osalle kaupunkilaisista ratikasta on hyötyä käytännössä.

SAKARI KESTINEN, Tampere

 

Ratkaisu On Tietenkin Ratikka

Aamulehti (5.2.) uutisoi keskustelutilaisuudestaan, jossa erääksi Hämeenkadun  keskeiseksi ongelmaksi oli noussut se, että “äänekkäät bussit valtaavat  koko kadun, eivätkä kaikki halukkaat siltikään mahdu kyytiin”.  Ratkaisuksi ehdotettiin bussien määrän radikaalia vähentämistä,  Hämeenkadulla toimivan yrittäjän mukaan kun “liikkeeni ikkunasta näkyy  vain mieletön bussien virta”.

 Tämän lisäksi ratkaisuksi esitettiin myös bussien siirtämistä pois  Hämeenkadulta, joka kuitenkin olisi kivijalkakaupoille ja muille  yrityksille haitallista. Jatkossa yhä merkittävämpi osa asiakasvirrasta  saapuu keskustaan joukkoliikenteellä ympäri kaupunkiseutua, ja heidän  asiointinsa kannalta riittävän lähellä olevat pysäkit ovat olennaisia.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. On ilmeistä, että kaupungin keskeisen kadun ongelmaksi on muodostumassa bussien kapasiteetti – kaupunkilaisten  kulkemista kun ei voida keinotekoisesti rajoittaa. Kaupungin  kärkihankkeena on kuitenkin ratkaisu, joka pystyy merkittävästi  vähentämään bussien määrää Hämeenkadulla, tuomaan asiakkaat Hämeenkadun  liikkeisiin ja samalla parantamaan kadun yleistä viihtyisyyttäkin.

Ratkaisu on tietenkin ratikka, joka pystyy yhdessä vaunussa kuljettamaan paljon  suuremman matkustajamäärän. Itse asiassa suunnitelussa mukana oleva  43-metrinen ratikka vastaisi tilavuudeltaan noin kolmea bussia, eikä  alle 20-metrinen nivelbussikaan ole kapasiteetiltaan lähelläkään samaa  tasoa. Ratikan avulla bussien määrä vähenisi radikaalisti, ja samalla  myös yritysten asiakasvirrat saataisiin turvattua.

Bussien virta on osoitus Hämeenkatuun kohdistuvista paineista, eikä tilanne voi jatkua nykyisellään kovin pitkään. Tarvitsemme pian myönteiseen  päätöksen ratikasta, ja ratikan varsinainen rakentaminen on samalla  aloitettava viivyttelemättä.

Jaakko Stenhäll varavaltuutettu (vihr.)
Jaakko Mustakallio valtuutettu (vihr.)
http://jaakkomustakallio.fi/ratkaisu-on-tietenkin-ratikka-al-10-2/
Teksti julkaistu Aamulehdessä 10. helmikuuta 2014.

Superbussit vs. ratikka

Malmön kaupunkiin hankittiin juuri 15 uutta VanHoolin valmistamaa kaksinivelistä “superbussia”, uutisoi SVT. Ne ovat 24 metriä pitkiä ja muotoiltu futuristisesti hieman modernien raitiovaunujen tapaan.

Superbusseilla, joiden virallinen nimi on vastedes “MalmöExpressen” ajetaan runkolinjalla 5 reitillä Stenkällan–Rosengård–Länsisatama 1.6.2014 alkaen.

Autoissa on 55 istumapaikkaa ja 95 seisomapaikkaa. Hankintahinta on 8,5 miljoonaa kruunua eli 966 000 euroa kappaleelta. (Lähde: http://www.svt.se/nyheter/regionalt/sydnytt/superbussen-ar-har)

15-metrisessä telibussissa on tyypillisesti 51–52 istumapaikkaa ja nelisenkymmentä seisomapaikkaa. Telibussin tyypillinen hankintahinta on noin 250 000 euroa kappale.

Toisin sanoen neljän telibussin hinnalla saa yhden superbussin, joka kuljettaa 50 seisovaa matkustajaa enemmän kuin telibussi ja käytännössä yhtä paljon istuvia matkustajia.

Vertailu ei toki ole aivan näin yksinkertaista, sillä bussin hankintakustannukset ovat vain osa liikennöintikustannuksia; tietyllä yhtälöllä saattavat runkolinjalla käytössä olevat superbussit tulla halvemmaksi kuin telibussit, joita joudutaan liikennöimään jonkin verran tiheämmällä vuorovälillä (esim. telibussi 5 min välein tai superbussi 7,5 min välein).

HKL:n hankkiman Transtech Artic-raitiovaunun hankintakustannus on 2,5 miljoonaa euroa kappaleelta. Vaunut ovat 27,6 m pitkiä, eli hieman superbussia pidempiä, ja niissä on 74 istumapaikkaa + 14 klaffipenkkiä. Seisomapaikkojen lukumäärä on 125 (Malmöä tiiviimmällä mitoituksella, 5 hlöä/m2).

Artic-vaunujen hankintakustannus on 2 500 000 euroa kappaleelta, eli noin 2,5 kertaa suurempi kuin Malmön superbussin. Raitiovaunun odotettu käyttöikä on kuitenkin luokkaa 30…40 vuotta, kun bussin odotettu käyttöikä on 12…15 vuotta. Tällöin hankintakustannus vuotta kohden tasoittuu suunnilleen samalle tasolle sekä bussien että raitiovaunujen kohdalla.

Lisäksi erityisesti matalalattianivelbussien huoltokustannukset ja polttoainekustannukset ovat selvästi suuremmat kuin telibusseilla ja raitiovaunuilla, minkä vuoksi sekä Helsinki että Tampere ovat luopuneet uusien nivelbussien hankinnasta ja Tampere on ajamassa viimeisiä yksilöitään par’aikaa loppuun.

Bussiliikennettä kehittämään myös raitsikalla

Kahdessa mielipidekirjoituksessa (TS 15.2. ja 20.2.) on vaadittu raitiotien toteuttamisen sijaan kehittämään bussiliikennettä. Tarkastelen lyhyesti, millä keinoin bussien palvelutasoa voitaisiin Turussakin parantaa.

Veljellisen kilpakumppanimme Tampereen joukkoliikenteen käyttö on kasvanut vuosina 2006–2013 18,3 prosenttia. Turussa vastaavana aikana 2006–2013 kasvu on ollut 7,5 prosenttia. Keskeiset Tampereen Turusta poikkeavat kehittämiskeinot ovat olleet seuraavat.

Nuorten alennuskortin ikäraja on 24 vuotta, ja opiskelijat saavat kortin myöhemminkin. Tämä tehoaisi ajokortin ja auton hankkimista harkitseviin nuoriin Turussakin.

Linjasto on jaettu tiheästi ajaviin runkolinjoihin ja aina, myös iltaisin ja viikonloppuisin, 30 minuutin välein kulkeviin täydentäviin linjoihin. Turussa monen lähiön vuoroväli on sunnuntaisin 40 minuuttia, joka on hankala hahmottaa.

Näillä keinoilla Tampereen bussit on saatu niin täyteen, että raitiovaunuihin kannattaa investoida käyttökulujen säästämiseksi. Turussakin monen lähiön bussit ovat ruuhka-aikaan täynnä, ja iltaisin sekä viikonloppuisin lähiöbusseissa on runsaasti väkeä.

Joukkoliikenteen kehittämiseen heikon palvelutason alueilla tarvitaan linjastomuutoksia. Hirvensaloon on rakennettu useita lisäalueita. Saaren joukkoliikenteessä pitää tehdä rakenteellinen muutos, jossa itäosan kaavoitetulle alueelle toteutetaan selkeät päälinjat ja saaren länsiosan haja-asutusalueen liikenne keskitetään täydentävälle linjalle.

Pitkämäen–Muhkurin alueen joukkoliikennemotti saataisiin ratkaistua toteuttamalla Vienolan ja Muhkurin välisen uuden kaava-alueen läpi joukkoliikennekatu. Samalla saataisiin runkobussilinja yhdistämään Härkämäki, Jyrkkälä ja Vienola keskustaan. Joukkoliikennekatu Kohmon ja Auranlaakson välillä lyhentäisi matka-aikaa Littoisista Kauppatorille yli viisi minuuttia, ja liikenteeseen tarvittaisiin yksi bussi vähemmän.

Turun suurimmalla asuntoalueella, Martin–Majakkarannan alueella joukkoliikenteen käyttö on alle Turun keskiarvon. Yliopistojen, Tyksin ja teknologiakeskuksen kampusalueella uusien rakennusten tontit ovat täynnä autoja, ja joukkoliikennettä käytetään rajallisesti matkoihin keskustan sisällä.

Valmiiksi täysissä lähiöbusseissa ei ole ruuhka-aikana tilaa uusille matkustajille keskustan laidalta. Siksi tällaisilla reiteillä pitää liian pieni lapio – bussit – vaihtaa kaivinkoneeseen – raitiovaunuihin.

Mikko Laaksonen, kaupunginvaltuutettu (vihr)
Linkki alkuperäiseen juttuun.