Mikä siinä ratikassa kauhistuttaa?

Miksi raitiotie herättää niin paljon voimakasta vastustusta? Se on kuitenkin vain yksi väline järjestää joukkoliikennettä tehokkaasti. Miksi juuri raitiotie saa ihmiset, erityisesti varhaisen keski-iän ylittäneet miehet takajaloilleen?

Tätä kysymystä olen miettinyt paljon. Ensimmäisenä tulee mieleen kysymys hinnasta. Onko ratikka kallis? Vastaus on, että on se kallis, mutta bussiliikenteen kehittäminen vastaamaan kaupunkiseutumme tulevia tarpeita on vielä kalliimpaa. Lisäksi Hämeenkadulle ei mahdu enää enempää busseja, ja nykyisinkin bussit seisovat ruuhkassa anteeksiantamattoman paljon. Onneksi tähän saadaan hieman parannusta ensi kesänä, kun rautatieaseman kulman oikealle kääntyvien jono häviää bussien tieltä.

Toisena tulee mieleen kysymys matkustajamäärien riittävyydestä. Tampere on monen mielestä tuppukylä, jossa ei tarvita mitään näin suuruudenhullua. Mielipide perustuu tietämättömyyteen. Tampere on eurooppalaisittain keskikokoinen kaupunki, jollaisiin tehdään ratikoita kaiken aikaa, ja monissa olemassa olevaa linjastoa laajennetaan. Lisäksi Tampereen ratikka kattaa valtavan osan nykyisten bussilinjojen kysynnästä, koska Tampereen maantieteellinen sijainti kannaksella on ratikkaa kovasti suosiva.

Raitiovaunu Pirkankadulla (Tampereen kaupunki/IDIS Design Oy)

Raitiovaunu Pirkankadulla (Tampereen kaupunki/IDIS Design Oy)

Kolmantena tulevat mieleen pelot järjestelmän toiminnasta talvella. Tähän voi sanoa, että huoli pois. Ratikoita on monessa vaikeiden talvien kaupungeissa, ja ne toimivat yleisesti hyvin. Helsingissäkään valtaosa ongelmista ei johdu ratikasta, vaan ajattelemattomista pysäköijistä.

Neljäntenä tulee mieleen puheet bussivaihtoehdon joustavuudesta verrattuna ratikkaan. Tällainen puhe on suorastaan älytöntä. Onko joku oikeasti sitä mieltä, että esimerkiksi Hervannan ja Keskustan välinen joukkoliikennekysyntä tulee joskus häviämään? En uskonutkaan.

Mitä tarkemmin näitä vastustajien argumentteja pohtii, sitä ontoimmiksi ne käyvät. Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että vastustuksessa on kyse joko jonkun intressiryhmän etujen ajamisesta tai sitten vanhempien miesten pelosta autoiluun perustuvan elämäntapansa olemisesta uhattuna. Nämä kaksi ovat ainoat perustelut, joissa on edes siteeksi perää. Intressiryhmien etuihin en halua sen syvemmin mennä, koska en tarkasti tunne verkostoja vastustuksen takana. Muutosvastarinta on kuitenkin Suomessa ollut perinteisesti voimakasta eikä uusia mahdollisuuksia osata nähdä, kun on niin kova kiire puolustaa nykytilaa ja samalla valittaa huonoja aikoja.

Yhä suurempi osa on valmis syystä tai toisesta muuttamaan tapaansa liikkua. Tähän valintaan vaikutetaan suuresti tarjoamalla nopeampia ja mukavampia tapoja kulkea. Tällainen on ratikka. Nykyaikainen ratikka ei metelöi eikä huoju, joten sillä matka taittuu nopeasti, edullisesti ja mukavasti. Eikä ole huolta autopaikasta. Kulkutapaan vaikutetaan myös kaupunkisuunnittelulla. Ratikka mahdollistaa voimakkaan ja kaupungille taloudellisesti hyvin kannattavan panostamisen täydennysrakentamiseen, joka taas suuntaa ihmisten valintoja kestäviin tapoihin liikkua.

Lohdutukseksi ikämiehille voin sanoa, että ei teiltä kukaan ole autoa pois ottamassa, kaikki eivät vain enää halua elää autojen ehdoilla. Moni haluaa vapauttaa keskustan tilaa autoilta ihmisille. Moni haluaa Keskustaan lisää ihmisiä ja elinvoimaa. Siksi moni haluaa ratikan. Minäkin haluan.

Kirjoittaja: Juhana Suoniemi
Teksti on julkaistu alunperin Juhana Suoniemen blogissa Tamperelainen-lehdessä, 18.4.2014.

Raitiotie läpäisee keskustan turvallisesti pyöräilyvauhtia

Tamperelainen haastetteli (22.2.) varaosatukkuri Vesa J. Kaartista keskustan liikenneongelmista. Kaartista huoletti pysäköinti säännöllisillä posti-, pankki- ja asiointireissuillaan.

Huoli Chevy Van Starcraft-pakettiauton pysäköintimahdollisuuden poistumisesta Hämeenkadulle on mielestäni varsinainen ”valkoisen miehen murhe”. Väite yksityisautoilijan syrjimisestä on yksinkertaisesti virheellinen, koska vuosi sitten avattuun P-Hämppiin mahtuu 950 autoa.

Pysäköintihuolilta välttyy kokonaan, jos jättää Starcraftin firman pihaan ja asioi modernisti joukkoliikenteellä, polkupyörällä tai moposkootterilla. Polkupyörän ja moponhan saa pysäköidä jalkakäytävälle. Polkupyörän saa vieläpä tarvittaessa sähköavulla, jolloin välttyy ylimääräiseltä hikoilulta.

Isompikin tavara kulkee niin sanotulla laatikkopyörällä. Ja laatikon voi koristella esimerkiksi oman firman mainostarroilla.

Kaartisen puheet ”syöttölöistä ja juottoloista” ovat asiattomia. Itse asiassa ravintolat ja baarit ovat ”normaalimpia” yrityksiä kuin vaikkapa autokaupat. Toimipaikkatilaston mukaan autokauppa työllisti Tampereella vuonna 2012 vain 353 henkilöä ja moottoriajoneuvojen osien ja varusteiden tukkukauppa 125 henkeä.

Samalla ruokaravintolat, kahvilat ja baarit työllistivät 2011 henkilöä! Ydinkeskustan ravintoloista jopa yhdeksän on sitä paitsi oikeutettu Chaine des Rôtisseurs-kilpeen, joka on tunnustus erinomaisesta gastronomisesta laadusta. Syöttölöistä ja juottoloista puhuminen tulisi siis lopettaa ja antaa palveluille se arvo, joka niille kuuluu.

Visionäärisyyttä Kaartisen mielipiteissä edustaa ajatus metrosta Hyhkystä Hakametsään. Ajatus on kieltämättä houkutteleva, mutta kaupungilla ei ole sellaiseen varaa.

Moderni raitiotie on käytännössä katsoen kevytmetro, joka ei enää tunneleita tarvitse. Raitiotie läpäisee kävelykeskustan turvallisesti pyöräilyvauhtia, ja siirtymäosuuksilla ajetaan metron lailla kokonaan omalla väylällä jopa 70 km/h.

Sakari Kestinen
hallintotieteiden ylioppilas
Tampere

Kirjoitus julkaistu Tamperelaisessa:
http://www.tamperelainen.fi/blogit/lukijalta/282656-raitiotie-lapaisee-keskustan-turvallisesti-pyorailyvauhtia