Raitiotieliikenne mahdollistaa kaupunkirakenteen tiivistämisen

Ylöjärveläinen Heikki Saarikko vastustaa suomalaisia ratikkahankkeita voimakkain sanakääntein (AL 6.4.). Kirjoittaja väittää, että nyt suunniteltu raitiotiehanke on ”järjetön, tarpeeton ja kannattamaton”. Kaupunkimme rakenne nimenomaan puoltaa korkeasti kuormitettuja runkolinjoja, ja runkolinjojen hoitamiseen on tutkitusti edullisin vaihtoehto raitiotie. Tutkimuksiin voi kuka tahansa tutustua kaupungin sivuilla jo nyt. Kevään aikana liikennöinti- ja rakennuslaskelmat entisestään tarkentuvat.

Kaupungin asukasmäärä lisääntyy joka vuosi yli 2 000 henkilöllä. Tämän väestömäärän asuttaminen jo rakennettujen ympäristöjen yhteyteen on tuntuvasti edullisempaa kuin kokonaan uusien asuinalueiden rakentaminen. Raitiotien mahdollistama kaupunkirakenteen tiivistäminen on välttämätöntä kasvavan kaupungin infrakustannusten pitämiseksi kurissa. Bussivaihtoehtoon verrattuna raitiotieliikennöinti säästää miljoonia euroja vuodessa, vapauttaa katutilaa yksityisautoille sekä nostaa maan arvoa ja maankäyttömahdollisuuksia reittinsä varressa. Raitiotie saavuttaa jo ensimmäisessä vaiheessa Tampereella suuren osan keskeisistä käyntikohteista.

Turun kuntapolitiikan epäonnistuneimpana päätöksenä pidetään raitiotieliikenteen lakkautusta 1972. Missään tapauksessa Turun tai Tampereen kadut eivät olleet silloin eivätkä ole nyt liian ahtaita raideliikenteelle. Tämän voi myös itse todeta yleissuunnitelmien poikkileikkauskuvista. Turun ratikoiden kadottua joukkoliikenteen käyttäjämäärät romahtivat.

Bussiliikenteen rooli muuttuu Tampereella liityntäliikenteen omaiseksi. Tähän tarvitaan uusia ja saasteettomia busseja jatkossakin.

Itä-Euroopan vanhojen raitiotiejärjestelmien vertaaminen nyt harkittavaan moderniin katuratikkaan on kuin vertaisimme ensimmäistä putkitelevisiota nykyaikaiseen taulutelkkariin. Vanhan itäblokin alueella on useita moderneja esimerkkejä, muun muassa Rostockin, Gdanskin ja Chemnitzin nykyaikaistetut ratikat.

JUHA JOKI
Projektipäällikkö
Tampere

Kirjoitus on julkaistu Aamulehden Lukijalta-palstalla 8.4.2014.