Raitiotien rakentamatta jättäminen olisi kallista tuhlausta

Suomen rattaat muiden teollistuneiden yhteiskuntien tavoin ovat pitkään pyörineet öljyllä – oli kyse sitten ruuantuotannosta, teollisuudesta tai liikkumisesta.

Auton varaan on rakennettu koko kulutuskulttuurimme, vaikka bensiinimoottorin hyötysuhde on vain noin 25 prosenttia. Evoluution kannalta millään muulla eläimellä ei olisi varaa moiseen tuhlaukseen. Sähköauto ei tule hetkessä tilalle.

Öljy on kertakäyttötuote, eivätkä sen lähteet ole loputtomia. Öljyn saatavuuden vaikeutumisesta ja jatkuvasta kallistumisesta kirjoitetaan enenevässä määrin. Siksi tarvitaan rohkeaa uutta ajattelua ja vihreitä vaihtoehtoja.

TS-mielipiteissä on usein (muun muassa 7.3.) nähty joukkoliikenne- ja erityisesti raitiovaunukustannukset suuriksi, vaikka rakentaminen jakautuu useille vuosille. Turkuun suunniteltavan busseilla syötettävän raitiotieverkoston ensi vaiheen arvioitua 200 miljoonan euron kustannusta ei kuitenkaan pidä katsoa vain osana kaupungin 1,5 miljardin euron budjetista, vaan investointina, kaupunkikehityshankkeena ja osana uudenlaista kestävää liikennettä.

Spekulatiivisena laskelmana: Jos toimivan pikaraitioverkon vuoksi puolet turkulaisista perheistä jättäisi aikanaan auton hankkimatta,kuten ratikkakaupungeissa Euroopassa, syntyisi siitä kaupunkilaisille seuraava vuotuinen investointisäästö 10 vuoden kuoletuksella 20 000 euroa maksavasta henkilöautosta. 50 000 perhettä kertaa 2 000 euroa on 100 miljoonaa euroa.

Lisäksi täytyy huomioida autojen polttoaineet, korjaukset, vakuutukset, parkkipaikkojen rakentaminen ja vuokrat, tiestön jatkuva kunnossapito puhumattakaan pöly- ja pakokaasuhaitoista – ne kaikki maksavat. Melkoinen osa tästä rahasta heikentää lisäksi maan vaihtotasetta. Näin laskien koko raitiotieverkon ensi vaiheen kustannus käytetään Turussa joka vuosi henkilöautolla liikkumisen kustannuksiin.

Hankalaa on tietysti eri lähteistä tulevien varojen vertaaminen, siis kaupungin veroeurot ja yksityiset rahat. On kuitenkin perusteltua ja näkökulmaa antavaa katsoa kustannuksia koko yhteiskunnan kannalta. Kysymys on tulevaisuuden liikkumisesta, öljyn saatavuuden vaikeutumisesta, ympäristön tilasta, ilmaston suojelemisesta ja Turun seudun asukkaiden kätevästä sekä sujuvasta arjesta.

Maan hallituksen ja EU:n tavoite on edistää julkista liikennettä, kun fossiilisten polttoaineiden käytöstä on ajan mittaan luovuttava. Raideliikenteellä, jossa otetaan myös VR-kiskot taas käyttöön, hoidetaan liikkuminen ruuhka-aikoina tehokkaimmin.

Kaupunkialueita ei kehitetä pelkästään meille, vaan myös tuleville kaupunkilaisille. Haluammeko syödä öljyn kasvavalla käytöllä ja Turun seudun kehittämättä jättämisellä itsekkäästi tulevien polvien hyvän elämän edellytyksiä?

Aaro Kiuru, dosentti emeritus, Kaarina, Kuusisto (vihr)
Saara Ilvessalo, oikeusnotaari, opiskelija, Turku (vihr)Juttu on julkaistu alunperin Turun Sanomissa 26.3.2014

Raitiotie läpäisee keskustan turvallisesti pyöräilyvauhtia

Tamperelainen haastetteli (22.2.) varaosatukkuri Vesa J. Kaartista keskustan liikenneongelmista. Kaartista huoletti pysäköinti säännöllisillä posti-, pankki- ja asiointireissuillaan.

Huoli Chevy Van Starcraft-pakettiauton pysäköintimahdollisuuden poistumisesta Hämeenkadulle on mielestäni varsinainen ”valkoisen miehen murhe”. Väite yksityisautoilijan syrjimisestä on yksinkertaisesti virheellinen, koska vuosi sitten avattuun P-Hämppiin mahtuu 950 autoa.

Pysäköintihuolilta välttyy kokonaan, jos jättää Starcraftin firman pihaan ja asioi modernisti joukkoliikenteellä, polkupyörällä tai moposkootterilla. Polkupyörän ja moponhan saa pysäköidä jalkakäytävälle. Polkupyörän saa vieläpä tarvittaessa sähköavulla, jolloin välttyy ylimääräiseltä hikoilulta.

Isompikin tavara kulkee niin sanotulla laatikkopyörällä. Ja laatikon voi koristella esimerkiksi oman firman mainostarroilla.

Kaartisen puheet ”syöttölöistä ja juottoloista” ovat asiattomia. Itse asiassa ravintolat ja baarit ovat ”normaalimpia” yrityksiä kuin vaikkapa autokaupat. Toimipaikkatilaston mukaan autokauppa työllisti Tampereella vuonna 2012 vain 353 henkilöä ja moottoriajoneuvojen osien ja varusteiden tukkukauppa 125 henkeä.

Samalla ruokaravintolat, kahvilat ja baarit työllistivät 2011 henkilöä! Ydinkeskustan ravintoloista jopa yhdeksän on sitä paitsi oikeutettu Chaine des Rôtisseurs-kilpeen, joka on tunnustus erinomaisesta gastronomisesta laadusta. Syöttölöistä ja juottoloista puhuminen tulisi siis lopettaa ja antaa palveluille se arvo, joka niille kuuluu.

Visionäärisyyttä Kaartisen mielipiteissä edustaa ajatus metrosta Hyhkystä Hakametsään. Ajatus on kieltämättä houkutteleva, mutta kaupungilla ei ole sellaiseen varaa.

Moderni raitiotie on käytännössä katsoen kevytmetro, joka ei enää tunneleita tarvitse. Raitiotie läpäisee kävelykeskustan turvallisesti pyöräilyvauhtia, ja siirtymäosuuksilla ajetaan metron lailla kokonaan omalla väylällä jopa 70 km/h.

Sakari Kestinen
hallintotieteiden ylioppilas
Tampere

Kirjoitus julkaistu Tamperelaisessa:
http://www.tamperelainen.fi/blogit/lukijalta/282656-raitiotie-lapaisee-keskustan-turvallisesti-pyorailyvauhtia

Raitiotien kustannuksia Helsingistä

1. Rakennuskustannukset

Suomessa on  rakennettu vuosina 2008-2013 uusia raitioteitä Helsinkiin, muun muassa Jätkäsaareen ja Pasilaan. Helsingin kaupungin rakennusviraston mukaan kustannukset kantakaupunkiin rakennettujen uusien ratojen kustannuksille ovat olleet keskimäärin  5-7 miljoonaa €/km. Hinta sisältää kaikki oheistyöt, kuten putkisiirrot, putkisuojaukset ja väliaikaiset järjestelyt. Helsingin hintataso on luotettava vertailukohta myös Tampereella ja Turussa, koska hintataso, rakennuskulttuuri, kunnallistekniset ratkaisut ja rakentajat ovat lähtökohdiltaan samat kuin muualla Suomessa. Tampereelle ja Turkuun arvioitu hinta noin 10 miljoonaa €/km on Helsinkiin verraten yläkanttiin, mutta varmasti realistinen ottaen huomioon indeksin nousun, asematunnelin seudun muutostyöt ja täydellisen valoetuusjärjestelmän. Alla esimerkkinä raitiolinja 9:n rakennuskustannuksia.

Kuva: Helsingin kaupungin rakennusvirasto

Kuva: Helsingin kaupungin rakennusvirasto

2. Operointikustannukset

Helsingin kaupungin tilastokirjan 2013 mukaan eri liikennemuotojen operointikustannukset nousua kohden ovat olleet seuraavat:

Raitiovaunu    0,78-0,90 €
Bussi                 1,32-1,75 €
Metro               0,38-0,48 €

Raitioliikenteen operointikustannukset ovat olleet selvästi edullisempaa joukkoliikennettä kuin bussiliikenne Helsingissä, vaikka bussit ajavat ruuhkattomampia, nopeampia ja siten kustannuksiltaan edullisimpia mahdollisia esikaupunkireittejä. Joukkoliikenteessä keskinopeus ja kapasiteetti ovat suoraan verrannollisia kustannuksiin. Vuonna 2005 Helsingissä raitioliikenne on tuottanut jopa voittoa, vaikka raitiolipun keskihinta on bussia ja metroa edullisemempi.

Metron edullisuus selittyy sillä, että sen pysäkkitiheys on huomattavasti harvempi kuin raitioteillä ja metron rata kulkee muulta liikenteeltä eristetyllä nopealla väylälllä. Tampereen ja Turun modernien raitioteiden sekä Raide-Jokerin operointikustannukset ovat jossain nykyisen Helsingin raitioliikenteen ja metron kustannusten välissä, koska moderni raitiotie muistuttaa ratatyypiltään maanpäällistä metroa (rata pääosin eristetty muusta liikenteestä ja täydellisen valoetuuden ansiosta vaunut pysähtyvät vain pysäkeillä). Ainoa merkittävämpi ero metron ja modernin raitiotien välillä on se, että raitiotiellä pysäkkejä on selvästi tiheämmässä.

Kuva: Helsingin kaupungin tilastokirja 2013

Kuva: Helsingin kaupungin tilastokirja 2013

Raitiovaunun esteettömyys

Modernin raitiovaunun ja pysäkin välillä ei ole korkeussuunnassa pykälää ja rako oven sekä pysäkin välissä on niin pieni, että vaunuun pääsee sisään ja sieltä poistumaan helposti lasenvaunuilla, vedettävillä matkalaukuilla, rullatuolilla ja rollaattorilla.

Modernin raitiovaunun ja pysäkin välillä ei ole korkeussuunnassa pykälää. Oven sekä pysäkin väliin jäävä rako on lisäksi niin pieni, että vaunuun pääsee sisään ja sieltä pois helposti lasenvaunuilla, vedettävillä matkalaukuilla, pyörätuolilla ja rollaattorilla. Kuva: Ruotsi, Tukholma.

Vaikka bussit ovat nykyään osin matalalattiaisia, niin pysäkin ja oviaukon väliin jää miltei aina korkeuseroja ja rakoa.

Vaikka bussit ovat nykyään osin matalalattiaisia, niin pysäkin ja oviaukon väliin jää miltei aina korkeuseroja ja rakoa. Kuva: Sveitsi, Zürich.

Lähes metron nopeudella, mutta merkittävästi halvemmin kustannuksin

Raitioliikenteessä keskinopeuteen vaikuttaa se, kuinka hyvin rata on eristetty muusta liikenteestä (häiriöiden poisto), valoetuudet (täytyykö ratikan pysähtyä muualla kuin pysäkeillä), keskimääräinen pysäkkiväli ja pysäkkiaika. Olennaista on siis se, että rata rakennetaan siten, että se on mahdollisimman hyvin eristetty muusta liikenteestä.
Kansainvälinen kokemus osoittaa, että ratikalla voidaan suhteellisen helposti päästä noin 80 % siitä, mitä keskinopeus olisi maan alle rakennetulla täyseristetyllä metromaisella radalla. Ja kustannukset ovat noin 10-20% siitä, mitä täyseristetyn metromaisen järjestelmän.

Pikaraitotie toimii kuten raitiovaunu, metro tai paikallisjuna. Näin pikaraitiotie sopeutuu aina vallitseviin olosuhteisiin. (Kuva: Antero Alku)

Pikaraitotie toimii kuten raitiovaunu, metro tai paikallisjuna. Näin pikaraitiotie sopeutuu aina vallitseviin olosuhteisiin. (Kuva: Antero Alku)