Turun raitiotieselvityksen ongelmat

Jalmari Salaterä kirjoittaa Turun ratikkaselvityksen virheellisistä laskelmista.

Julkisen liikenteen yksi suurimpia virheitä oli raitioteiden purku, joka alkoi Yhdysvalloissa 1930-luvulla. Purkamisen taustalla oli autoteollisuuden monopoli, joka osti kaupunkien raitiotiet itselleen ja korvasi ne linja-autoilla. Taustalla paistoi ideologia, joka mukaan tila kaupungeissa tuli pyhittää henkilöautoille. Tämä ideologinen aalto rantautui jälkijunassa myös Eurooppaan ja Turkuun, jonka raitioteiden purkamispäätös tehtiin 1960-luvulla.

2000-luvulla maailmassa on herätty yksityisautoilun kestämättömyyteen. Tämä on näkynyt raideliikenteen rakentamisena, pyöräilyn kehittämisenä sekä kävelykeskustoiden laajentamisena. Ironisena esimerkkinä mainittakoon konkurssiin vuonna 2013 ajautunut autokaupunki Detroit, joka avasi raitiotien viime vuonna 2017 ja suunnittelee I-375 -moottoritien bulevardisointia.

Turussa esiteltiin kuukausi sitten raitiotiesuunnitelman tarkennus, joka sai joukkoliikenteen asiantuntijoiden kulmakarvat koholle. Samanaikaisesti Helsingin poliittiseen elämään rantautui termi ”turkulainen superbussi”, jolla tarkoitetaan hankkeen blokkaamista ja ehdottamista jotain järjetöntä tilalle. Pääkaupungissamme asti naurettiin meille.

Suurimmat puutteet tarkennuksessa ovat sellaisia, jotka jokainen kansalainen pystyy tarkistamaan. Ongelmana konsulttiselvityksissä on myös se, etteivät konsultit itse ole olleet hankinnoissa mukana, eikä heillä ole tietoa hankintojen suuruuksista. Turun selvityksessä ongelmaksi nousee se, ettei sähköisiä akkunivelbusseja ole olemassa, mutta silti niille on silti annettu hinta-arvoksi 1,1 miljoonaa euroa. Samalla tiedämme kuitenkin sen, että Nantesiin tänä vuonna ensimmäisinä toimitettavat sähkönivelbussit kustansivat 2,4 miljoonaa euroa, kun mukaan laskettiin kaupungille toimitettava tarpeellinen latausjärjestelmä.

Mikäli nivelbussijärjestelmälle halutaan raitiotien matkustusmukavuus, vaatii se normaalia laadukkaampaa väylähuoltoa, johon kuuluvat tiepinnan tiheämpi uusiminen sekä parempi talvikunnossapito. Jostain syystä selvityksessä oli kuitenkin oletettu, että kunnossapito vastaisi normaalia  Turun katupintaa. Erot Tampereen sekä Turun raitiotieselvityksissä ovat silmiinpistäviä. Sen sijaan, että tuijottaisimme alkuinvestoinnin suuruutta, tulisi katse olla koko elinkaaren aikaisessa kustannuksessa. Joukkoliikenteen asiantuntija Antero Alku on laskenut, että koko elinkaarensa aikana nivelbussijärjestelmä tulisi Turun oloissa jopa raitiotietä kalliimmaksi. Suurimmat erot raitiotien hyväksi tulevat nimenomaan liikennöinnistä sekä kalustohankinnoista.

Ongelmallista on se, että tarkennus on tehty pohjautuen vanhoihin väestöennusteisiin. Nykyinen väestötavoite vuodelle 2050 on 250 000, kun taas selvityksessä se on 30 000 henkeä vähemmän. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Lauri Kattelus kirjoitti Turkulaisessa (3.3.), että  ”superbussissa on tarpeeksi kunnianhimoa ja rohkeaa edelläkävijyyttä”. Ihmettelen suuresti, mitä kunnianhimoa on rakentaa nivelbussijärjestelmä, jonka kapasiteetti uhkaa tulla täyteen heti rakentamisensa jälkeen. Vai kokeeko Kattelus Turun kasvun pysähtyvän maagisesti?

Kattelus myös maalailee nivelbussien sopivan maankäytön tehokkuuden nostattamiseen, vaikka samanaikaisesti tiedämme, ettei Metzin Mettis-järjestelmä ole vaikuttanut asuntojen hintoihin. Myöskään Katteluksen mainitsemalle vertaukselle, jonka mukaan yhdellä raitiotielinjalla saataisiin nivelbussiverkosto, ei ole minkäänlaista laskennallista taustaa, vaan virke on tuulesta temmattu populistinen väite.

Jalmari Salaterä
opiskelija